Päivällä ohjelmassa oli lähinnä kuljeskelua omilla hoodeilla West Villagessa ja Meatpacking Districtillä. Tässä alkaa tuntea Villagen kadut jo aika hyvin, sen verran usein niitä on viimeaikoina tullut tallattua. Alankohan siis pian täyttää yhden "aidon newyorkerin" vaatimuksista, sen että osaa kulkea West Villagen mutkikkailla kaduilla ilman karttaa?? Tämä on nimittäin ainoa paikka Manhattanilla jossa kadut oikeasti menevät ihan solmuun, muualla kulkeminen on todella suoraviivaista.
Vieraamme lähti iltapäivällä kohti kotia, mutta sitä ennen ehdimme vielä käydä lounaalla ravintolassa nimeltä The Spotted Pig, Greenwhich Streetin ja 11 St kulmassa. Aikamoista sikakitchiä, ja tunnelma oli lähinnä kuin jossain Englannin maaseudun pubissa. Ruoka oli hyvää, mutta emme nyt ihan tämän lounaan perusteella kuitenkaan ymmärtäneet miksi paikka on niin supersuosittu. Ja vieraan piti ottaa vielä kakkoslounas 7th Avenuen Sushi Sambassa, sillä gastropubin salaatti oli varsin...kevyt. Sushi Samban tarjonta taas vaikutti todella hauskalta - sushia brasilialaisittain. Tämän päivän annoksessa oli esim. rapumakeja joissa levän korvasi pinkki soijapaperi. Näytti aika ufolta! Pitänee itsekin joskus mennä kokeilemaan.
Iltapäivällä tuli hengattua myös naapurustossa, mutta toisella puolella, eli Broadwaylla ja Union Squarella. Illalla suuntana oli taas läntinen Village ja Bleeker Street, jossa suuri pizzatestimme sai jatkoa - kohteena nyt John's Pizzeria, joka väittää itseään kaupungin parhaaksi pizzeriaksi. Näköjään moni muukin on sitä mieltä, tai ainakin uskoo jutun, sillä ravintolaan oli ihan kivasti jonoa. Raatimme tuomio: Ihan peruspizzaa! Siis olihan se nyt ihan hyvää, mutta ei todellakaan mielestämme mitään erityistä. Tyyli oli myös kovin perinteinen, eli pizzat ovat kaikki tomaattikastikepohjaisia ja juustoisia, toisin kuin näissä "artesaanipizzerioissa" (esim. Otto ja Fornino). Pöh, ei kyllä nouse meidän listallamme kovin korkealle!
Kotimatkalla hengailimme vielä hetken Washington Square Parkissa, joka on kyllä niin paras puisto: aina elämää, kivan leppoisa tunnelma ja tuntuu että penkillä ihan hetkenkin istuessa koko maailma kävelee ohi, niin monennäköistä ihmistä mukaan mahtuu. Nytkin valitsemassamme kulmassa oli menossa mahtava yhteismusisointisessio, jossa mukana oli muutama rumpali ja monta kitaraa, kaikki lauloivat, ohikulkijat liittyivät mukaan laulamaan ja yhä uusia muusikoita liittyi mukaan soittamaan. Mahtava tunnelma!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti