X=Farewell

Ok, tämä on ehkä klisee, mutta miten oikeasti voi aika mennä näin nopeasti?! Etukäteen jotenkin kuvittelin että täällä jäisi runsaasti aikaa ihan vaan hengailuun, ts. ajattelin viettäväni iltapäiviä Washingson Square Parkin nurtsilla lueskellen, mutta tilanne on tämä: en ole kertaakaan, siis KERTAAKAAN ehtinyt sinne! No, siis penkkejä olen kyllä kuluttanut hieman, mutta en nurtsia :) Toisaalta on kyllä sitten tullut nähtyä kaupunkia ihan olan takaa, vaikka jää tänne edelleen monta juttua tekemättäkin....mikä on kai hyvä vaan - onpa syytä taas palata!

Tänään kävimme vielä aamiaisella Home Restaurant -nimisessä paikassa Cornelia Streetilla (Villagessa). Tämä oli kovasti suositeltu paikka ruokakierroksella, mutta brunssi ei kyllä ollut kovin mahtava, sitä en ainakaan siis voi suositella. Valikoima aika onneton ja tuloskin keskimääräistä huonompi. Otimme kyllä myöhemmin vahinkoa takaisin University Placen Grey Dog's Coffee:ssa, missä valikoima ja annokset ovat ihan toista luokkaa. Tosin kovin rauhalliseksi ei paikkaa voi kutsua - ilmeisesti kahvila on NYU:n opiskelijoiden suuressa suosiossa. Kiva silti.

Seuraavaksi sitten kohti lentokenttää. Toisaalta harmittaa että pitää lähteä, mutta samalla on kyllä jo ikävä joitakin asioita "oikeasta elämästä" - ystäviä, musiikkia, ruisleipää (ihan totta!),...

Että ei muuta kuin kiitos kaikille lukijoille (mikäli teitä nyt oli, who knows), Broadway-miehelle ja tietenkin erityisen syvä kumarrus Suomen Akatemialle :)

Tsau!

X=Mozart

Tänään harrastettiin vihdoin vähän klassisempaakin kulttuuria, ja olipa balsamia!

Aamulla huivattiin NYC-tyylinen aamiainen Jack's Stir Brew -kahvilassa, josta erään lähteen mukaan saa kaupungin parasta kahvia. Siis oikeasti, näille amerikkalaisille voittajana oleminen on kyllä jotenkin erityisen (/omituisen) tärkeää! No mutta hyvä kahvi oli, ja bagel kanssa. Kahvilasta toinen meistä ryntäsi töihin, toinen taas spa-aamupäivää viettämään. Arvatkaa kumpi oli kumpi?! ;)

Lounastoiveena oli jotain thai/vietnamilaista ruokaa ilmastoidussa ravintolassa joka olisi matkan varrella Union Squaren metroasemalle (eli ehkä n. 500m matkalla). Arvatkaa löytyikö? No todellakin löytyi! Samalla matkalla olisivat kyllä olleet about kaikki muutkin maailman keittiöt edustettuina. Aika helppoa seutua tämä :)

Varsinainen iltapäivän kohde oli Metropolitan Museum of Art - vihdoinkin! Museo on syönyt sisäänsä vähän kaikenlaista, joten piti priorisoida ankarasti (joskin esim. Louvreen verrattunahan tämä on vielä pieni museo). Me valitsimme tänään veistokset, Eurooppalaisen kuvataiteen, soittimet ja Amerikkalaiset interiorit. Eurooppalaisessa taiteessakin piti priorisoida, ja priorisoimme (luonnollisesti) 1800-luvun lopun/1900-luvun alun taidetta, erityisesti impressionismia (me loooove). En tiedä mistä johtuu, mutta MET on kyllä onnistunut haalimaan ihan käsittämättömän kokoelman esim. Monet'n teoksia, samoin loistavasti olivat edustettuina van Gogh, Manet, Gauguin, Renoir,...ja Picassolla oli nyt jopa ihan oma osastonsa, ilmeisesti kyllä vaihtuva näyttely. Wau. Museon katolla oli myös aika hauska teos joka oli tehty 5000 bambusta - ja maisemat Central Parkiin hienot!

METissä olisi voinut viettää vielä tunnin jos toisenkin lisää, mutta meidän piti jo kiiruhtaa Central Parkin läpi kohti Lincoln Centeriä ja Avery Fisher Hallia. Sali on New Yorkin Filharmonikkojen "kotisali", mutta koska orkesteri on nyt kesätauolla (kuten myös mm. oopperat, Carnegie Hall, jnejne....mistä onkin johtunut tämä klassisen musiikin puutostila...grr!), piti tyytyä Mostly Mozart -festivaaliin. No mutta, jos nyt ei Filharmonikkoja kuultukaan (paitsi siellä puistokonsertissa) niin todella hyvä konsertti heidän salissaan kuitenkin! Mostly Mozart Festival Orchestra soitti oikeasti tosi hyvin, ja nyt olisi ihan kiva tietää keitä ne soittajat oikein ovat. Illan kapuna oli nuori ranskalaistähti Lionel Bringuier ja pianosolistina toinen nuori tähti, David Fray, ohjelmassa Così fan tutten alkusoitto, Pianokonsertto nro 22 Es-duuri ja Sinfonia nro 38, "Praha". Ja oli todellakin muuten hyvä pianisti, joskin käytökseltään välillä niin outo että häiritsi jo keskittymistä musiikkiin (voisi allekirjoittaneen mielestä vähän treenata lavakäyttäytymistä...). Mutta että jee! Kiva idea oli myös konserttia edeltänyt pre-concert recital, jossa pianisti nimeltä Jenny Lin soitti Bachin ja Shostakovichin preludeita ja fuugia. Ohjelman mukaan kovakin stara, mutta minä en kyllä tykännyt - liian aasialaista, ainakin Bachit.

Kotimatkalla kipaistiin vielä dinnerillä 7th Avenuen Sushi Sambassa. Oli tosi hyvää ja jännää (nimim. pinkit maki- aka samba-rullat), ja meno todella vauhdikasta. Jälkkärit taas nappasimme läheisestä Milk and Cookies -leipomosta ja mussutimme niitä sitten hiljaisella penkillä punatiilisten talojen keskellä, pimeässä ja lämpimässä Villagessa. Ihan vähän vaan (NOT) alkoi harmittaa että tämä oli sitten viimeinen ilta täällä. NYYH! Miten tämän tunnelman saisi exportattua Saunalahteen??

X=Sinatra

Jos New York olisi artisti, kuka hän olisi?

No minulle vastaus on ainakin ihan vesiselvä: New York = Frank Sinatra! Hittibiisi New York, New York vaikuttanee ehkä asiaan, mutta lisäksi meillä on asunnossamme satelliittiradio jossa on Sinatra-kanava, ja se on nyt ollut päällä viimeiset hieman yli 3 viikkoa about koko ajan. Huomaan kuitenkin että emme selvästikään ole musamakumme kanssa yksin: Täällä tulee Sinatraa todella monesta tuutista! Esim. kun Yankeesit voittivat pelinsä Tampa Bayta vastaan, alkoi stadionilla samantien soida Sinatran New York, New York repeatilla, ja biisiä ehdittiin kuulla valehtelematta vähintään 10 kertaa ennen kuin stadionilta päästiin ulos. Ja todella monessa ravintolassakin soi juuri Sinatra. Ihan kiva, ainakin jos sattuu fanittamaan kyseistä herraa!

Tämänpäiväinen lounasravintolamme sattui olemaan juuri "Sinatra-ravintola". Mutta on ravintolalla muitakin meriittejä: kyseessä on (ainakin oman väitteensä mukaan) maan ensimmäinen pizzeria, joidenkin väitteiden mukaan myös paras (näitähän riittää). Paikka on Lombardi's Pizza Nolitassa - pitihän sinne nyt vielä mennä jotta saatiin suuri pizzatestimme kunnialla päätökseen. Ja moni muukin jälleen näytti uskovan väittämät, sillä jonoa oli jopa lounasaikaan. Raatimme mielipide: hyvää oli, mutta jälleen aikalailla perussettiä. Pohja oli parempi (ohuempi ja rapeampi) kuin John's Pizzeriassa, mutta ei pärjännyt kuitenkaan Ottolle tai Joe's Pizzalle. Ja täytteiden suhteen oli ihan perusmeininki. Eli (tadaa!): Palkintopalleille suuressa pizzatestissä pääsivät seuraavat:

1. Fornino

2. Otto

3. Joe's Pizza

Illalla meillä oli taas ohjelmassa musikaali, tällä kertaa Chicago! Lippujen jonotus aamupäivällä oli muuten tällä kertaa aika infernaalinen kokemus: Menin paikalle normiaikaan 10.10 mutta jono oli jonkin verran lyhyempi kuin yleensä ja "jouduin" niin keulille että jonotuspaikka oli suoraan auringonpaahteessa. Ja tänään oli kevyet 35 astetta lämmintä ja hillitön ilmankosteus... Että tuli vähän kuuma siinä 50 min jonotuksen aikana (lue: voi sitä hiljaisen kiroilun määrää)! Vinkkivitonen kuitenkin kaikille alennuslippuja haluaville: Times Squaren pisteeseen ei todellakaan kannata mennä, sillä South Seaportin piste aukeaa aikaisemmin (klo 11, TS vasta klo 15) ja siellä on huomattavasti vähemmän jonoa. Paikalle kannattaa kokemuksen mukaan saapua juurikin siinä klo 10.10-10.20, sillä tämän jälkeen jono kasvaa pitkäksi todella nopeasti.

No mutta illan show oli kuitenkin vallan mainio! Vähän erilainen musikaali, mutta tosi hauska, loistava bändi, mahtavia tanssijoita ja hyviä laulajiakin. Erityisesti eräs miesääni hämmästyttää vieläkin, meni nimittäin allekirjoittaneella ihan täydestä että tyyppi olisi sopraano, kunnes asia lopussa paljastui - sorry vaan spoileri jos joku on juuri menossa katsomaan ;) Miten muka falsetilla voi noin laulaa?!? No, enpä kyllä väitä toisaalta olevani mikään falsettilaulun asiantuntija :)

Shown jälkeen vielä noudettiin dinnerit kaupungin parhaasta (luonnollisesti...!) falafel-kioskista MacDougal Streetilta, nimeltään paikka on Mamoun's. Joo-o, oikein hyvää oli ja Washington Square Park falafel-miljöönä oikein toimiva myöskin :)

X=Bicycling

Absolutely fabulous! Ihan helmi päivä!

Broadway-työläinen otti tänään ystävällisesti päivän vapaata jotta voisimme vähän enemmän yhdessäkin katsella kaupunkia, ja aivan loistava tapa siihen löytyikin: 33 asteen lämmöstä ja reippaasta ilmankosteudesta välittämättä kipaisimme aamulla Hudson-joen rantaan ja vuokrasimme pyörät. Jee!

Ja enpä muuten tiennyt että NYC on näinkin pyöräilijäystävällinen kaupunki! Koko Hudson-joen ranta on yhtä pitkää puistoa jossa menee täydellinen pyörätie, ja sitä sitten lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja Central Parkia. Poikittaissuunta ei ole ihan yhtä hyvin järjestetty, joten jouduimme Upper West Sidella sukkuloimaan autojen seassa, mutta onneksi oli kypärät ;) Seuraavaksi vedimme Central Parkin ympäri, ja pakko todeta että ihan mieletön keidas se kyllä on: Matkan varrella näkyi tosi rauhallisia paikkoja joissa ei todellakaan uskoisi olevansa keskellä suurkaupunkia. Central Parkin jälkeen alkoikin jännittävä pätkä, nimittän ajoimme (pienen hot dog -tankkauksen jälkeen) Columbus Circleltä Broadwayta pitkin etelään, ohittaen matkalla mm. Times Squaren! Mieletön fiilis pyöräillä keskellä kaikkea sitä vilskettä ja välkettä - wau!! Vähän Times Squaren jälkeen ajoimme taas rantaan, tällä kertaa East Riverin puolelle ja huristelimme sitä puolta siltojen ali aina Battery Parkiin asti. Siellä teimme pienen jätskitankkauksen Vapaudenpatsasta katsellen ja lopuksi jatkoimme vielä länsipuolta takaisin vuokraamolle.

Tuli siis kierrettyä koko Harlemin eteläpuolinen Manhattan! Aikaa meni pysähdyksineen reilut 4 tuntia, ja voin kertoa että tunnelma oli melko lämmin, ts. omg sitä hikoilun määrää... Mutta aivan mahtava tapa nähdä kaupunkia, ei voi kuin suositella! Sen verran mehut lähtivät että loppuiltapäivä maattiin lahnoina ilmastoidussa asunnossa, ja vasta illalla jaksettiin taas aktivoitua ja lähteä seikkailemaan, tällä kertaa Chinatowniin.

No Chinatown sitten, sehän on ihan kuin Kiinaan olisi pudonnut: turistikrääsää ja piraattituotteita, hassuja kauppoja, kiinalaisia ravintoloita,.... Hieman kiertelimme ympäriinsä ja menimme sitten syömään matkaoppaamme mukaan alueen suosituimpaan ravintolaan nimeltä Joe's Shanghai, joka on kuuluisa keitolla täytetyistä dim sumeistaan. Paikka oli kyllä myös ihan Kiinasta, sen verran käsittämätön härdelli oli päällä ja tarjoilu mahtavan töykeää. Itse dim sumit olivat ihan hyviä, ei nyt mitään aivan unohtumatonta kuitenkaan.

Kotimatkalla oli pakko vielä kokeilla kiinalaisten herkkua nimeltä bubble tea. Emme ihan päässeet jyvälle mikä homman nimi on, mutta kyseessä on siis kylmä maitotee jossa on mukana jotain hassuja palleroita...ja lopputulos ainakin meidän mielestämme aivan kamalan makuista. No, löysimme kadulta jonkun uhrauspaikan jossa oli ruokaa ja kynttilöitä, ja päätimme lahjoittaa bubble teemme sinne. Mikäli kyseiset jumalat ovat kiinalaisia, luulisi että maistuu.

Kotiin kävelimme Little Italyn kautta, joka on nykyään enää yksi pieni kadunpätkä China Townin kupeessa. Meininki vaikutti myös melko italialaiselta - tai siis lähinnä joltain italialaiselta turistihelvetiltä.

Interesting, interesting!

X=Our neighborhood

Melko mitäänsanomaton päivä, tosin oikein mukava :)

Päivällä ohjelmassa oli lähinnä kuljeskelua omilla hoodeilla West Villagessa ja Meatpacking Districtillä. Tässä alkaa tuntea Villagen kadut jo aika hyvin, sen verran usein niitä on viimeaikoina tullut tallattua. Alankohan siis pian täyttää yhden "aidon newyorkerin" vaatimuksista, sen että osaa kulkea West Villagen mutkikkailla kaduilla ilman karttaa?? Tämä on nimittäin ainoa paikka Manhattanilla jossa kadut oikeasti menevät ihan solmuun, muualla kulkeminen on todella suoraviivaista.

Vieraamme lähti iltapäivällä kohti kotia, mutta sitä ennen ehdimme vielä käydä lounaalla ravintolassa nimeltä The Spotted Pig, Greenwhich Streetin ja 11 St kulmassa. Aikamoista sikakitchiä, ja tunnelma oli lähinnä kuin jossain Englannin maaseudun pubissa. Ruoka oli hyvää, mutta emme nyt ihan tämän lounaan perusteella kuitenkaan ymmärtäneet miksi paikka on niin supersuosittu. Ja vieraan piti ottaa vielä kakkoslounas 7th Avenuen Sushi Sambassa, sillä gastropubin salaatti oli varsin...kevyt. Sushi Samban tarjonta taas vaikutti todella hauskalta - sushia brasilialaisittain. Tämän päivän annoksessa oli esim. rapumakeja joissa levän korvasi pinkki soijapaperi. Näytti aika ufolta! Pitänee itsekin joskus mennä kokeilemaan.

Iltapäivällä tuli hengattua myös naapurustossa, mutta toisella puolella, eli Broadwaylla ja Union Squarella. Illalla suuntana oli taas läntinen Village ja Bleeker Street, jossa suuri pizzatestimme sai jatkoa - kohteena nyt John's Pizzeria, joka väittää itseään kaupungin parhaaksi pizzeriaksi. Näköjään moni muukin on sitä mieltä, tai ainakin uskoo jutun, sillä ravintolaan oli ihan kivasti jonoa. Raatimme tuomio: Ihan peruspizzaa! Siis olihan se nyt ihan hyvää, mutta ei todellakaan mielestämme mitään erityistä. Tyyli oli myös kovin perinteinen, eli pizzat ovat kaikki tomaattikastikepohjaisia ja juustoisia, toisin kuin näissä "artesaanipizzerioissa" (esim. Otto ja Fornino). Pöh, ei kyllä nouse meidän listallamme kovin korkealle!

Kotimatkalla hengailimme vielä hetken Washington Square Parkissa, joka on kyllä niin paras puisto: aina elämää, kivan leppoisa tunnelma ja tuntuu että penkillä ihan hetkenkin istuessa koko maailma kävelee ohi, niin monennäköistä ihmistä mukaan mahtuu. Nytkin valitsemassamme kulmassa oli menossa mahtava yhteismusisointisessio, jossa mukana oli muutama rumpali ja monta kitaraa, kaikki lauloivat, ohikulkijat liittyivät mukaan laulamaan ja yhä uusia muusikoita liittyi mukaan soittamaan. Mahtava tunnelma!!

X=Hedonism

Enjoying life, because I'm worth it!

Loma = lupa hedonismiin, ja tänään tätä periaatetta toteutettiin ihan kiitettävästi, kuten aika monena muunakin päivänä täällä kaupungissa. Enkä edes aio tuntea asiasta huonoa omaatuntoa jälkeenpäin. Piste.

Päivän hengailukohde oli Lower East Side, joka oli allekirjoittaneelle ihan uutta seutua. Alkuun söimme oikein kivan aamiaisen kahvilassa nimeltä Brown. Pikkuinen, hyvin "lowereastsidemainen" paikka, kuulemma paikallisten yupstereiden suosiossa. Aamiaisen jälkeen vuorossa oli lähinnä haahuilua ympäri kaupunginosaa, vintage-kauppoja,...ja päivän kulttuuriannos Tenement Museumissa, jossa kivalla opastetulla kierroksella tutustuimme erään talon (ja samalla kaupunginosan) historiaan ja asukkaiden tarinoihin. Hyvä setti! Kotimatkalla vielä bongasimme lähikorttelista erään kiinalaisen hierontalaitoksen ja otimme ex-tempore hieronnat. Parhautta!

Illallinen oli myös aikalailla parhautta - olimme nimittäin onnistuneet saamaan pöydän ravintolasta nimeltä Babbo, joka on superkokki Mario Batalin the ravintola täällä (se Otto Pizzeria kyllä sattui myös olemaan saman hepun juttuja). Babbo sijaitsee ihan lähikorttelissa Washington Squaren laidalla, ja on yksi kaupungin suosituimmista ravintoloista, jonne prime time -aikoihin varaukset pitäisi tehdä pari kuukautta aikaisemmin. Mutta kuinkas sattuikaan, saimme reilu pari viikkoa sitten varattua off-primesta klo 17.45 -ajan :) No, ruokahan oli sitten todella, todella hyvää, varsinaisia elämyksiä makuhermoille! Nam. Ja annokset eivät todellakaan olleet mitään piperrystä (kuten suomalainen miehemme oletti), vaan amerikkalaiseen tyyliin reiluja settejä, eli melkoisessa ähkyssä ravintolasta ulos kierimme. Onneksi jäi lounas väliin!

Illalla hankimme sitten taas muutaman vuoden lisää ikää Comedy Cellarissa. Settiin sattui parit samat tyypit kuin pari viikkoa sitten, ja oli aika mielenkiintoista nähdä miten suuri osa jutuista oli täysin näyteltyjä ja miten paljon ne elivät. Lyhyesti: joillakin oli näemmä täysin näytelty setti (100% samat jutut ja jopa harjoitellut eleet), toisilla taas ehkä 50-50 samaa settiä ja uutta. Mutta onneksi suurin osa illan koomikoista oli täysin eri tyyppejä kuin viime kerralla. On se kyllä ihan helmi paikka - mahtavaa tarinaa!!

X=Markets

Lazy Sunday :)

Jotkut reippaat kävivät aamulenkillä, allekirjoittanut ei edes yrittänyt avata siinä vaiheessa silmiään. Eikös lomalla pidä priorisoida nukkumista?? Hitaan aamun kruunasi sunnuntaibrunssi Villagessa, ravintolassa nimeltä De Santos. Oikein sympaattinen paikka, mutta tarjoilijaparat vaikuttivat lähes kaikki olevan ensimmäistä päivää töissä ja mokailivat oikein urakalla. Mutta ei se mitään, ruoka oli lopulta kuitenkin hyvää ja tunnelma sunnuntaisen mainio.

"Kevyen" brunssin jälkeen olikin sitten syytä vähän kävellä, ja sitä tehtiin tänään vaihteeksi urakalla. Ensimmäinen kohde oli Hell's Kitchen Flea Market, jossa oli jos jonkinnäköistä kamaa tyrkyllä. Itse löysin muutaman aivan mainion vanhan printtimainoksen sekä "Everybody Loves Somebody" -nuotin 40-luvulta. Kiva paikka!

Hell's Kitchenistä kävelimme Chelseaan jossa paitsi haistelimme paikallisia sunnuntaifiiliksiä, myös tutustuimme Chelsea Market:in tarjontaan. Aivan ihana paikka!! Lähinnä kauppahallityylisesti erilaisia herkkupuoteja, mutta myös sisustusta ja joitakin kivoja vaatekauppoja. Ja kaikki tunnelmallisessa punatiilirakennuksessa - luonnollisesti. Chelsean jälkeen kävelimme vielä Meatpacking Districtillä ja sieltä sitten Villagen kautta kotiin. Pieni hetki X-asennossa tuli ihan tarpeeseen!

Kun nälkä taas ilmoitti itsestään, lähdimme kohti Williamsburgia jossa suuri pizzatestimme sai jatkoa, kohteena nyt se legendaarinen Fornino. Tulos: Raatimme on liikuttavan yksimielisesti sitä mieltä että Forninon mozzarella-pinaatti-pinjansiemen-tryffeliöljypizza on parasta pizzaa mitä kukaan meistä ikinä on syönyt. Aivan omaa luokkaansa! Hip-hip-hooray! Myös toinen jakamamme pizza oli erinomaista, mutta joidenkin mielestä esim. Otto pizzerian tuotos jopa saattoi päihittää sen superohuilla ja rapeilla pohjillaan. Forninon pohjat eivät olleet ihan yhtä rapsakoita, mutta tuon voittajapizzan täytteet olivat aivan täydelliset ja korvasivat pohjan pienet puutteet mennen tullen. No, testimme jatkuu vielä, mutta täytyy sanoa että olemme melko pessimistisiä sen suhteen että mitään parempaa ikinä tullaan löytämään. Fornino paikkanakin oli varsin sympaattinen - mm. yrtit kasvatetaan omassa puutarhassa siinä ravintolan takapihalla ja mozzarellakin tehdään itse. Ja se uuni oli aika hieno :)

Forninon jälkeen teimme vielä pienen iltakävelyn Williamsburgissa, ja näiden parin visiitin perusteella sanoisin että kyseiseen kaupunginosaan kannattaakin mennä nimenomaan illalla. Ihania baareja ja ravintoloita, ja tosi kiva tunnelma! Päivälläkin oli kivaa, mutta jotenkin paikka puhkesi nyt paremmin kukkaan.

X=Central Park

Olipa leppoisa ja herkullinen päivä - yllättäen keskityimme taas ruokaan :)

Hitaan aamun jälkeen noudimme läheisestä delistä eväät ja ajelimme metrolla THE puistoon, eli Central Parkiin, pitämään piknikbrunssia järven rannalle. Ihanaa settiä ja mainio miljöö! Sää on muuten tällä hetkellä myös oikein mainio: Aurinko paistaa, mutta paha kuumuus on poissa, tänään lämpötila putosi jopa alle 30°C:n! Puisto oli luonnollisesti varsin pullollaan ihmisiä, mutta löysimme silti kivan paikan veden äärestä, vieläpä paikallisen trubaduurin läheisyydestä. Aika väsymätön viihdyttäjä muuten olikin: Jaksoi soittaa ja laulaa koko sen n. 3 tuntia mitä nurtsilla viihdyimme chillailemassa. Järvi taas oli ihan täynnä vuokrattavia soutuveneitä, ja meno näytti kyllä huomattavasti enemmän törmäilyautoradalta kuin romanttiselta souturetkeltä.

Kun kerran hoodeilla oltiin, suuntasimme piknikin jälkeen nuottiostoksille Juilliard Storeen. Lähti kyllä homma taas vähän lapasesta kun oli jotenkin niin halpaa ja loistava valikoima. Ihan vähän kyllä alkaa huolestuttaa miten kaikki tämä saadaan roudattua myös kotiin asti...! Joka tapauksessa loistohankintoja, mm. Broadway Songs for Dummies, Gershwin Collection, Porgy and Bess, Andrew Lloyd Webber Songbook (including "...saaaay you'll share with me one looove, ooone lifetime...."),....ja sitten pino jotain vähän vakavampaakin tavaraa. Oijoi! Ainoa huono puoli on että täällä ei ole tietenkään pianoa lähimaillakaan. Note to self: nuottiostokset jatkossa aina vasta loman viime hetkillä!

Illalla meillä oli vieraamme järjestämää yllätysohjelmaa - jännät paikat siis! No, ylläri oli illallinen Gordon Ramsayn ja Jason Athertonin ravintolassa nimeltä Maze. Hieno ambience, jännät (loistavat!) ruoat ja erinomainen palvelu - mm. saimme "pre-dessertit" koska jouduimme hieman odottelemaan varsinaisia jälkkäreitämme, ja koska nämä miniannokset olivat samaa tavaraa kuin miehen varsinainen jälkiruoka, hän sai vielä ylimääräisen annoksen jotain muuta sorttia. Saisiko tällaista palvelukulttuuria Suomeenkin? Eipä jäänyt ainakaan makeannälkä! Muutenkin oikein hieno ilta ja, mikä parasta, pääsimme ulkoiluttamaan uusia mekkojamme niille sopivaan ympäristöön. Hyvin toimivat, eräskin keltainen mekko sai ohikulkijan puhkeamaan lauluun!

X=Musicals

I LOOOOVE Broadway musicals, vol2!

Aamulla taas jonotettiin musikaalilippuja, ja jeejee, taas kävi hyvä mäihä: Saimme liput Phantom of the Opera:n! Jonotuksen jälkeen testailimme vähän hermojamme Century21:ssa ja pyörimme ympäri Sohoa. Vähänkö Sohossa on kivoja paikkoja, siellä voisi viettää aikaa päivätolkulla!

Ilmassa oli jälleen vähän suorittamisen makua, sillä aikaa välikuolemalle kotona oli vain joku puoli tuntia ja sitten taas mentiin. Mutta kylläpä kannatti mennä! Ensinnäkin illallisravintolamme oli aivan helmi, luultavasti paras paikka täällä so far, ja vieläpä ihan naapurissa. Ravintolan nimi on Alta ja sieltä saa Lähi-Itä -tyylisiä tapaksia. Todella mielenkiintoisia yhdistelmiä, aivan törkeän hyvää ja kaiken kukkuraksi mielettömän tunnelmallinen paikka (no, täynnä kynttilöitä). Mahtavaa!

Illan musikaali oli luonnollisesti myös i-h-a-n-a. Olisiko juuri tässä musikaalissa parhaat biisit? Menee ainakin allekirjoittaneen musikaalilistalla kärkikastiin. Ja toteutus oli tottakai kaikinpuolin hieno. Paitsi vähän alkoivat ärsyttää naispääosan esittäjän tietyt ominaisuudet, kuten nenään laulaminen, alavireisyys ja yltiöpäinen (tekemällä tehty) vibrato. Aika moni muukin nainen lauloi kyllä samoilla maneereilla, siis hieman nenäänsä ja pusketulla vibratolla, eli onko kyseessä nyt joku yleinen amerikkalainen musikaalilaulutyyli?! Miehet olivat kyllä paljon parempia. Mutta joo, mahtava show oli silti.

Mietittiin tuossa muuten että onko olemassa jotain musikaalien sing along -videoita, tai jotain karaoketyylisiä pläjäyksiä? Vinkkejä otetaan vastaan jos jollakulla on tietoa - mikäs sen parempaa olisi kuin veisata musikaalihittejä kotisohvalla kunnon säestyksellä? Me want!!

Perjantai-illan kunniaksi vielä oikein repäisimme ja lähdimme lasilliselle - teetä. Löytyi nimittäin kotikulmilta tosi kiva teehuone/viinikellari nimeltä Tea Spot/Wine Spot. Mahtavat valikoimat ja sympaattinen sisustus, erittäin kiva!

Seuraavien päivien ajan Jukebox Annassa onkin sitten luultavasti tarjolla tasan Oopperan kummitusta. "Say you'll share with me one love, one lifetime"...nyyyyyh!!

X=Art

Meillä on täällä aika reipas vieras! Eilen tyyppi oli jo käynyt aamulenkillä kun itse vasta hoipuimme unisina kohti kahvipannua, tänään hän oli herätessämme noutanut läheisestä delistä mielettömät herkut aamiaiseksi. Ohhoh! Päivä alkoi siis varsin mahtavalla aamiaisella, minkä jälkeen yksi meistä lähti taas töihin Broadwaylle, me muut otimme metron Midtowniin.

Aluksi harrastimme hieman valokuvataidetta International Center of Photography:ssa, jossa oli menossa näyttely mustien kansalaisoikeustaisteluun liittyvästä visuaalisesta kulttuurista. Erittäin mielenkiintoinen! Valokuvausta harrastettiin myös heti museon ulkopuolella, mistä bongasimme jonkin lehden muotikuvaukset - ts. lauma stylisteja ja muuta avustajakuntaa asettelemassa mallin hiussuortuvia kohdalleen, minkä jälkeen muutaman metrin kävely ja kuvaus, ja sitten taas aseteltiin hiussuortuvia. Huh, eipä liene helppoa supermallinkaan elämä.

Midtownissa oli menossa muutakin härdelliä, ainakin sitä päätellen että poliisi sulki yhden kadunpätkän kokonaan ja viereiseltä metroasemalta marssi seuraavalla hetkellä ylös aika monta mellakkapoliisilta näyttävää tyyppiä rynnäkkökivääreineen päivineen. Hui! Kipitimme nopeasti pakoon Victoria's Secretin pehmeään maailmaan, ja kuten arvata saattaa, eihän siitä ihan puhtain paperein selvitty (=lähti homma vähän lapasesta). Mutta ainoastaan todella hyviä investointeja teimme (myös miehen mielestä!), ja lisäksi väitän olevani ainakin kumpaankin vieraaseemme verrattuna vielä varsin pikkurikollinen shoppailussa ;)

About seuraavaksi siirryimme taas taiteen pariin, kohteena Chelsea ja sen galleriat, joita on paljon. Matkaoppaani mukaan tihein galleriakeskittymä löytyy 10. ja 11. avenuelta, n. kadusta 22 katuun 27 asti, ja löytyihän sieltä todella galleria jos toinenkin. Varsin mielenkiintoista kamaa on tarjolla, ihan laidasta laitaan todella provosoivasta ja kokeilevasta tyylistä ihan klassiseen kuvataiteeseen. Olin alueella ensimmäistä kertaa ja se oli kyllä aika erilainen kuin olin kuvitellut. Tosi karua maisemaa, galleriat eivät jotenkin ollenkaan sopineet kuvaan...tai siis omalla tavallaan toki sopivat, vähän samaan tyyliin kuin huippumuoti ja trendiravintolat Meatpacking Districtin teurastamojen keskelle. Alueella voisi varmasti haahuilla tuntitolkulla, eli täytyy ehkä vielä palata...

Illalla vieraamme lähti treffeille opiskelukaverinsa kanssa, me taas puolikuolleina (ainakin allekirjoittanut) kasasimme kaapinsiivousdinnerin. Seuraavaksi voisikin sitten simahtaa.

X=Pizza

Mistä löytyy New Yorkin paras pizza?

Jos ravintoloita itseään uskoisi, parhaita pizzoja on ihan joka korttelissa. Tai ainakin paras slice/paras napolilainen/paras sisilialainen,... Aika monen (luotettavamman) lähteen mukaan paras slice kuitenkin löytyy Villagen Joe's Pizzasta, johon tutustuimme pikaisesti viime viikon ruokakierroksella (ja ihan törkeän hyvää muuten olikin), ja paras "oikea" pizzaravintola olisi John's Pizzeria, myöskin Villagessa (John's Pizzeria Times Squarella ei ole kuulemma oikeasti yhtä hyvä, sillä sieltä puuttuu kunnon kiviuuni). Puskaradion mukaan ihan oikeasti paras pizza löytyy kuitenkin Brooklynin puolelta Williamsburgista, jossa on ravintola nimeltä Fornino. Suunnitelmissa on kyllä tehdä Forninoon ekskursio vielä jonain iltana, mutta tänään testiryhmämme jaksoi kipaista vain kulman taa, pizzaravintolaan nimeltä Otto. Ja sehän olikin aivan hämmästyttävän hyvä valinta! Paikka on julkkiskokki Mario Batalin perustama gourmet-pizzamesta, ja ruoka oli kyllä aivan mainiota, paikan tunnelmasta puhumattakaan - ihan kuin suoraan Italiasta, sen verran riitti vilskettä ja äänekästä puheensorinaa. Ja viinilista oli melkoisen vakuuttava, luultavasti satoja vaihtoehtoja. Oikein kiva löytö!

Muuten tänään oli melko leppoisa päivä: Kiertelimme Villagen kahviloita ja putiikkeja vieraan tehdessä järisyttävän hienoja löytöjä, kun taas allekirjoittanut tyytyi lisäämään asioita harkintalistalleen. Pöllähdimme myös sattumalta keskelle jonkin leffan kuvauksia Christopher Streetilla - eipä kovin usein näin käy Helsingissä :) Ei kyllä valitettavasti näkynyt vielä staroja eikä muutenkaan kovin mielenkiintoista toimintaa.

Päätän aivokuolemapäiväni tähän, huomenna ehkä taas vähän reippaampi meininki!

X=Bridge

Wau mikä päivä!

Enpä tiennytkään että New Yorkissa on Florida. Tai Kanaria. Tai joku muu vastaava hieman rupsahtanut rantakohde - eikun anteeksi rantakohde jossa on ihanaa vanhan ajan charmia. No sellainen kuitenkin löytyy Brooklynista, n. 45 min metromatkan päästä Manhattanilta, ja nimeltään paikka on Brighton Beach. Alue on NYC:in venäläisten ydinmestoja ja kyllähän niitä hieman (!) vatsakumpua kasvattaneita mammoja ja pappoja rannalla näkyikin. Rantaravintolamme Tatiana oli myös varsin autenttinen kokemus: paikassa soi "Ruska Radio", tarjoilijamme Sascha puhui melko huonoa englantia ja palvelualttiiseen tyyliin ensin kertoi ettei tilaamaani jääteetä "nyt juuri ole" ja lopulta unohti tuoda juomani kokonaan.

Mutta siis paikka on tosi hieno, kannattaa käydä! Leveää hiekkarantaa riittää kilometritolkulla ja rantabulevardi on mukava. Grillasimme itseämme rannalla juuri sen verran että blondi ehti vähän palaa, ja kävelimme sitten bulevardia pitkin Coney Islandille, mikä tietenkin on todella legendaarinen paikka. Tuntui kuin olisi astunut sisään johonkin leffasceneen! Huvipuistolaitteista valitsimme 90-vuotiaan Wonder Wheelin (elikkäs maailmanpyörän) samannimisessä huvipuistossa - oli ihan riittävän hurja ajelu tälle päivälle. Coney Islandilta löytyy myös edelleen mm. freak show -näytös, mutta emme nyt tällä kertaa jääneet tutustumaan sen tarjontaan lähemmin. Ehkä ensi kerralla, ja ne sammakonreidet kanssa.

Illallisella kävimme East Villagessa etiopialaisessa ravintolassa nimeltä Meskel, jossa tiskirättien oloisilla letuilla syötiin erilaisia mössöjä. Mielenkiintoista ja hyvää! Jälkkärin poimimme matkaan Katz's Delistä Lower East Sidelta, joka on matkaoppaamme mukaan kaupungin tunnetuin juutalaisravintola - syystä että eräs merkittävä kohtaus leffassa "When Harry Met Sally" tapahtui juuri täällä. No, suklaakakku ainakin oli hyvää.

Kakun erinomaisuuteen vaikutti ehkä myös paikka missä se syötiin, nimittäin Brooklyn Bridge Park. Puisto sijaitsee Dumbossa (=Brooklynissa), aivan sillan kupeessa, ja sieltä on aivan käsittämättömän upea näköala Manhattanille. Ja kun ajoittaa käyntinsä juuri auringonlaskun aikaan (kuten me), ei kokemukselle voi antaa kuin viisi tähteä, 10/10 ja kaikki mahdolliset papukaijamerkit päälle. Siis WAU! Siellä siis katselimme nurtsilla suklaakakkua syöden kun ilta pimeni ja valot syttyivät Manhattanille. Kaiken kruunasi vielä kevyt iltakävely (2 tuntia) kotiin Brooklyn Bridgeä pitkin, aivan upeissa maisemissa. Highly recommended!!

X=Everyday tasks

Huoltopäivä!

Sattuneesta syystä aamupäivä meni nukkuessa ja loppupäiväkin melkolailla hyväntekeväisyyteen. Tai no, suoritimme kyllä kattavasti huoltotoimenpiteitä: pyykkiä, ruokakauppaa, tiskausta....ja lopulta allekirjoittanut huollatti myös vähän itseään kipaisemalla manikyyrissä. Elektroluksusta! Ihmeellistä muuten tämä asioiden hinnoittelu täällä. Ruoka on jotenkin tosi kallista, esim. tomaatit Whole Foodsissa tyyliä 6 dollaria kilo. Jestas! Myös hedelmät maksavat oudon paljon. Ja sitten toisaalta joku manikyyri kustantaa vain 10 dollaria! Korjatkaa asiaa paremmin tuntevat jos olen väärässä, mutta Suomessa kyseisestä luksuksesta saa käsittääkseni maksaa about 3-4 kertaa enemmän. Onko sitten ihme jos paikalliset naiset ovat niin tiptop-kunnossa (seliseli)?!

Illalla saimme uuden vieraan, jolle emme suoneet jetlag-armoa yhtään vaan lähdimme saman tien viettämään iltaa Bryant Parkin ulkoilmaleffaan / piknikille. Muutama muukin oli saanut saman idean, ja koska puiston nurtsi on aika rajallisen kokoinen, ei ollut valitettavasti enää toivoakaan päästä levittämään kaislamattojamme. No onneksi saimme sentään metsästettyä tuolit ja pöydän, joten piknik oli ihan onnistunut - varsinkin kun eväämme olivat oikein mainiot ja herättivät ansaitusti suurta kateutta ohikulkijoissa. Kaiken kaikkiaan tosi kiva tunnelma, väkeä tosi paljon, mutta oikein leppoisa meininki. Ja Bryant Parkissahan on yksi koko Ameriikan parhaiksi äänestetyistä julkisista WC:istä (waves!), eli ehdottomasti puitteet ovat kohdallaan piknikkiä ajatellen. Kyseisen WC:n ansioista mainittakoon ainakin kukkaistutukset ja klassinen musiikki :)

Illan leffa alkoi pimeän laskeuduttua, mutta vaikka pläjäyksenä oli Monty Python and the Holy Grail, eivät silmät pysyneet auki ihan loppuun asti. Väsynyttä porukkaa, mutta huomenna uuteen nousuun!

X=Amtrak

Mahtava viikonloppureissu....NOT!

Aamu valkeni vielä ihan positiivisena kun päätettiin hyödyntää hotellia ja sen room service -aamiaista. Kaikin puolin muuten hyvä valinta tuo Washington Court Hotel - ainoastaan positiivisia yllätyksiä.

Päivällä päätettiin tutustua International Spy Museumiin, joka oli sekin oikein mielenkiintoinen. Museosta lähtiessä päällä oli mahtava ukkosmyrsky, joten suuntasimme ensimmäiseen vastaantulevaan ravintolaan (ja sellainen jopa tällä kertaa tuli vastaan, ihme ja kumma!), ja jouduimme jättämään Georgetownin väliin. Harmi. Ravintolakokemus oli lyhyesti ilmaistuna seuraava: huonoa palvelua ja kamalaa ruokaa. No, mutta ei se mitään, juna takaisin Nykiin lähtisi klo 6.20 pm - jee!

Vaan ei mennytkään ihan niin. Myrsky oli katkaissut raiteilta sähköt joten kaikki junat olivat myöhässä - meidän junamme lähti lopulta 3,5 tuntia myöhässä. Matkanteko oli myös jostain syystä varsin nihkeää, ja jossain päin New Jersey:ä junamme pimahti lopullisesti. Jouduimme odottelemaan raiteilla hetken jos toisenkin seuraavaa junaa jonka kyytiin pääsimme sitten vaihtamaan. No, päästiinhän sitä Nykiin lopulta, tasan 7 tuntia myöhässä, eli ihan pikkuisen alkoivat olla hermot riekaleina. Paras varmaan siis siirtyä unten maille, kello onkin kevyesti 5:26...!

Pisteet Amtrakille, tämähän vetää vertoja jopa VR:lle!

X=Yearning

Juu ei ole minun kaupunkini tämä Washington. Pääsiskö takaisin kotiin Nykiin, esim. asap?!?

En tiedä miksi, mutta saan nyt kauhean huonoja viboja tästä paikasta. Tämä kaikki jotenkin niin viestii sitä amerikkalaisuutta jota en voi sietää, kuten yltiöpäistä isänmaallisuutta. Ja ymmärrän kyllä että tämän tyyppisissä paikoissa täytyy olla kunnon turvatarkastukset (erityisesti Capitolilla), mutta minusta mittakaava alkaa mennä jo vähän överiksi: Kauhea natsimeininki sekä siinä mitä saa laukussa olla mukana että myös siinä mihin sävyyn ihmisille puhutaan. Esim. vahingossa laukkuun jäänyt omenani aiheutti Capitolilla suunnilleen kolmannen asteen kuulustelun. Ilmeisesti todella suuri turvallisuusriski tuo omena!

Täällä on myös luonnollisesti ihan hirveä ryysis joka paikassa, etenkin tietysti suosituimmissa museoissa kuten Air and Space Museum. Kaiken kukkuraksi tänä viikonloppuna sattuu Washingtonissa olemaan partiolaisten 100-vuotisjuhlat, joten niitä partiopoikia on valtavina laumoina ihan joka paikassa. Aargh! No joo, kärsivällisyystasoa ehkä hieman laskee tämä "mukava" lämpötila, jossa tänään ilmeisesti tehtiin kesän ennätys. Eli reilut 40°C jälleen - jee?

Jotain sentään sain aikaiseksi tänään: aamulla tein kierroksen Capitolissa ja sen kirjastossa. Kirjasto erityisesti on ihan mielettömän hieno! Ja onhan se Capitolin Rotunda myös aika vaikuttava. Capitolin jälkeen tsekkasin tosiaan Air and Space Museumin, eli varhaisia lentokoneita ja lentämisen historiaa, sekä avaruusaluksia ja muita avaruusjuttuja. Iltapäivällä toteutin hanskat tiskiin -suunnitelman ja chillailin vaan hotellihuoneessa :) Illaksi konferenssimies oli hommannut meille liput joilla pääsi Washington Monumentin (siis sen obeliskin) huipulle ihailemaan maisemia. Hyvältä näytti, kieltämättä.

Mies päätti muuten aamulla taksista noustessaan repiä pelihousunsa, joten obeliskin jälkeen oli pakko metsästää uusia shortseja. Tyyppi siis hengasi koko päivän konferenssissa housut (sivusta) revenneinä - oli varmasti todella uskottava esiintyjä :D No, onneksi matkalta bongattiin outlet-liike Filene's Basement josta tehoshoppasimme 5 minuutissa 3 shortsit. Pistäkää paremmaksi!

Ravintolan etsintä aiheutti taas muutamia kirosanoja. Nyt suuntasimme jopa paikkaan joka oli turistioppaaseen merkitty "ravintolakatuna", mutta kissan viikset sieltä mitään ravintoloita löytynyt. Elävätkö nämä ihmiset todellakin sandwicheillä ja take away -salaateilla?! Piti sitten ottaa metro Dupont Circlelle, josta löytyi jopa yksi oikea ravintola, mutta sinne olisi saanut jonottaa puoli tuntia (joka kyseisessä tilanteessa oli liikaa), joten saimme tyytyä taas pikaruokaan. Ihan oikeasti, miten on mahdollista?!

Miss you, NYC!

X=Storm

Whoa!! Nykissä on juuri valtaisa ukkosmyrsky ja sinne on annettu jopa tornadovaroitus! Ja me missaamme koko jännitysnäytelmän olemalla juuri nyt täällä Washington DC:ssa. Pöh!

Nappasimme siis aamulla junan tänne, ja oikein mukavasti sujui: Washington on vain 3,5 tunnin junamatkan päässä Nykistä, ja tämäkin sillä hitaalla versiolla, eli regional-junalla. Ei paha. Emme muuten tajunneet että USA:ssa junalippujen hintoja optimoidaan kuten lentolippujen hintoja, ts. ne kannattaa ostaa hyvissä ajoin. Katsoimme joskus Suomessa että junalipun hinta Washingtoniin on 49 dollaria, mutta kas, sehän olikin yllättäen tuplaantunut matkan varrella. Jippii?

Washington vaikuttaa oikein viihtyisältä paikalta, ainakin tuo suuri vihreä alue nimeltä National Mall. Sen varrelta löytyy järjetön määrä hienoja museoita, jos jonkinlaisia muistomerkkejä (lähinnä ex-presidenttien tai sotien), Capitol Hill, Washington Monument,.....ja White Housekin on ihan lähistöllä. Aika....pompöösiä! Voin vain kuvitella miten valtaisan isänmaallinen olo amerikkalaisille tulee täällä, sen verran suuren ja mahtavan kuvan USA antaa itsestään.

Tänään ehdimme kävellä Mall:in päästä päähän, tsekata Obaman kämpän (ulkopuolelta tietty), ja katsella vähän Dupont Circlen tienoota. Periaatteessa melko kevyttä, mutta tälläkin kävelymatkalla tuli kyllä tehtyä todella monta välikuolemaa. Syy: Nykin lämpötilat ovat olleet ihan kesyjä tähän verrattuna! Tänään mittari näytti päivällä luutavasti selvästi yli 40°C, sillä vielä seitsemän jälkeen illalla lukema oli neljänkymmenen tienoilla (103°F). Enpä enää ihmettelekään miksi tuli pikkuisen hiki ja ahdistus tuolla paahteessa kipittäessä!

Siis ihan kivalta vaikuttaa, mutta on tämä kyllä ihan eri maailma kuin NYC! Tuntuu että virastoa viraston perään jatkuu ihan loputtomiin, ja esim. ravintolan löytäminen lähiseuduilta oli todella haastavaa mikäli halusi jotain muuta kuin take away -sandwichin. Ruokakauppoja ei näy myöskään missään. No, taisimme liikkua alueella jossa ei paljon washingtonilaisia asu, mutta silti. Onko Nykissä yhtään aluetta jolta ei löydy tällaisia peruspalveluita? Ei kyllä heti tule mieleen.

Huomenna täytynee bongata muutama kiva kohde lähempään tarkasteluun. Harmi että FBI on nykyään suljettu vierailuilta, ja White Houseen päästäkseen kehotus oli ottaa yhteyttä omaan kongressiedustajaansa n. puoli vuotta aikaisemmin (right!), mutta onhan täällä toki muutakin. Capitol Hill täytyy ehkä tsekata (uusimman Dan Brownin kirjan luettuani todellakin!), ja National Air and Space Museum kuulostaa aika kivalta...tai miten olisi International Spy Museum? Tai sitten jos ulkoilma vaikuttaa ihan liian tuskalliselta, saatan kyllä heittää hanskat tiskiin ja jäädä ilmastoituun hotellihuoneeseen - näkyyhän ikkunasta sentään Capitolin kupoli :)

X=Broadway

Byääääää!

Pitäisi kyllä olla laitonta tällainen tehokkuus että heti shown päätyttyä räväytetään täydet valot päälle ja ajetaan ihmiset karjalaumana ulos teatterista. Suomalaiset (paitsi se mies) olivat vielä siinä kohtaa ihan vaiheessa kokoamassa palasia itsestään, kaivamassa nenäliinoja laukunpohjalta ja pyyhkimässä vimmatusti vesiputouksia pois poskilta. Kiva nyt sitten.

Olimme siis tänään katsomassa musikaalia Broadwaylla :) Metsästimme alennusliput heti aamusta South Seaportin TKTS-pisteeltä ja kävi ihan mahdottoman hyvä mäihä: Valikoima oli tällä kertaa käsittämättömän hyvä ja saimme liput West Side Storyyn. Sanomattakin selvää että toteutus oli loistava, näyttelijät todella hyviä laulamaan ja tanssikohtaukset ihan että wau. En vaan muistanut että loppu ei olekaan mikään Hollywood-ending, vaan ihan kauhean surullinen. Huhhuh! No, ehkä tästä vielä selvitään.

Ehdimme tänään onneksi kaikenlaista muutakin - taisi itse asiassa mennä taas vähän suorittamisen puolelle :-/ Mm. ihastelimme Grand Centralin arkkitehtuuria, lounastimme Bryant Parkin kivassa terassikahvilassa ja yritimme lojua puiston nurtsilla kuuntelemassa "Broadway in Bryant Park" -konserttia (=musikaalihittejä), mutta ei täällä pysty kerta kaikkiaan olemaan auringossa yhtään. Bryant Park on kyllä tosi kiva ja tarjoaa ainakin näin kesällä paljon kaikenlaista ohjelmaa, esim. konsertteja ja ulkoilmaleffoja. Pitänee palata paikalle vielä muutaman kerran.

Iltapäiväksi pakenimme hikisiä katuja museoon - MoMAan. Siellä seikkailimme muutaman tunnin ihailemassa mahtavaa kokoelmaa Picassoja, Matisseja, Chagalleja, jnejne. Myös valokuvataiteen osasto oli tosi mielenkiintoinen. Olin jotenkin kuvitellut museon paljon suuremmaksi, mutta sehän nähtiinkin olennaisilta osin ihan muutamassa tunnissa. Hooray!

Ennen musikaalia THE place to go on ehdottomasti Ellen's Stardust Diner Broadwaylla, aivan Times Squaren kupeessa. Sinne siis! Paikan tarjoilijat ovat kaikki Broadway-työläisiä ja vetävät vuorotellen musikaalihittejä muiden töidensä lomassa - ja ihan törkeän hyvin. Ruoka nyt ei ole kummoista, mutta se ei tässä kohtaa se juttu olekaan. Kerrassaan loistava meno!

Huomenna lähtee sitten ensimmäinen vieraamme kohti kotia (snif!) ja itse hyppäämme aamulla junaan joka vie Washingtoniin. Broadway-mies osallistuu siellä viikonlopun ajan konferenssiin, housewife taitaa keskittyä nähtävyyksiin ja....nukkumiseen. Niin vauhdikas on nimittäin tämä eka viikko ollut että nyt on pakko hieman löysätä tahtia :)

Vinkkejä Washingtoniin liittyen otetaan muuten erittäin mielellään vastaan! Anyone?

X=Immigration

Tänään opiskeltiin USA:n historiaa, ihan rehellisesti turreina. Pirteinä ja reippaina kipitimme nimittäin heti aamusta kohti Manhattanin eteläkärkeä, josta nappasimme lautan kohti Vapaudenpatsasta ja Ellis Islandia. Ensimmäinen vilkaistiin ihan vaan veneestä käsin, mutta siirtolaismuseossa viihdyimme suorastaan tuntitolkulla. Tosi hyvä paikka, ainakin jos tämä pala historiaa sattuu kiinnostamaan!

Kotiin palattiin sitten kaikkea muuta kuin pirteinä ja reippaina. Täällä on oikeasti ihan tolkuttoman kuuma ja erityisesti metroasemat ovat aivan saunoja. Ilmeisesti homma menee niin että korkea ilmankosteus saa lämpötilan tuntumaan vielä todella paljon pahemmalta, sillä Forecan mukaan tänäänkin oli "vain" jotain 34 astetta. Tuntui kyllä selvästi kuumemmalta! Onneksi itse metrot sen sijaan on ilmastoitu, kuten myös lähes kaikki muut sisätilat. Amerikkalaiseen tyyliin tässäkin kyllä mennään ihan överin puolelle, ts. ilmastoinnit ovat t-o-d-e-l-l-a tehokkaita ja sisällä ollaankin sitten ihan jäätymisen partaalla.

Välikuolemasta selvittyämme suuntana oli dinner ranskalaistyylisessä ravintolassa nimeltä Le Gigot. Tämä oli food tourin oppaamme lämpimästi suosittelema paikka ja meidänkin mielestämme oikein hyvä, mutta ei kyllä ehkä ihan hintansa väärtti kuitenkaan.

Illan huippujuttu olikin sitten Comedy Cellar, joka lienee yksi kaupungin parhaista stand-up -mestoista, sijainti mukavasti lähes naapurissa (Washington Square Parkin toisella laidalla). Taisi tulla taas aika monta elinvuotta lisää, oli nimittäin niin hyvät jutut illan koomikoilla että voi apua!! Saimme (!) eturivin paikat, mutta kaikeksi onneksi säästyimme kuitenkin ylenpalttiselta huomiolta - aika rankkaa höykytystä nimittäin esim. vieruskaverit saivat osakseen :) Mahtava pläjäys!

Broadway-työläiselläkin menee ihan mukavasti, algoritmi on saatu toimimaan ja positiivisia tuloksia on kuulemma luvassa. Tämähän menee ihan jännäksi...!

X=Food

NAM!

Päivän ehdoton kohokohta tänään oli Greenwich Village Food Tasting and Cultural Walking Tour, jossa kuljimme oppaan johdolla ympäri Villagen mielenkiintoisimpia herkkukauppoja ja ravintoloita, ja samalla opimme yhtä sun toista alueen historiasta ja nykytilasta. Aivan helmi kierros mikäli aihealue yhtään kiinnostaa! Kohteina olivat mm. Joe's Pizza (kaupungin parhaat slicet), Faicco's (italialainen herkkukauppa), Cornelia St. Café Entertainment (jazzia ja muuta kulttuuritarjontaa), Home ("American gourmet comfort food" - ainakin hyvä mac&cheese jota maistoimme), Soy and Sake (aasialainen vegeravintola jossa söimme mm. "possua"), Milk and Cookies Bakery (todella tuhteja suklaakeksejä), kaupungin kapein talo, Cherry Lane Theater, Frendien talo (!), L'Arte Del Gelato (italialaista jäätelöä), Murray's Cheese Shop (kuulemma koko USA:n paras juustokauppa) ja Rocco's Pastry Shop. Kierrokseen kuului niin paljon maistelua että olimme kolmen tunnin session jälkeen erittäin valmiita kierimään kotiin - mutta ei sentään, matka jatkui...

Tuumintahetki vietettiin erittäin sympaattisessa kahvilassa nimeltä Doma (7th Avenue) - oikeasti tosi kiva! Pieni akkujen lataus olikin kyllä tarpeen, sillä loppupäivä suoritettiin outlet-helvetissä nimeltä Century21. Kauhea paikka jossa saa rahansa menemään nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Ikinä en enää mene sinne (...not)!

Dinnerille palasimme vegeravintola Soy and Sake:en, joka on kyllä ehdottomasti tosi mielenkiintoinen paikka (ja erittäin ok hintataso muuten). Nytkin seurueemme söi mm. "tonnikalaa", "kanaa", "lohta" ja "katkarapuja" - siis ihan soijaa kaikki. Ja kaikkien mielestä käsittämättömän aidolta maistui. Seuraavaksi pitänee siis ottaa selvää miten siitä soijasta ihan oikeasti saa värkättyä kaikkea tuota!

Iltakävely läpi pimeän ja lämpimän (=niiiin tunnelmallisen) Villagen sai taas miettimään miten mielettömän kiva tämä alue on: Voisin muuttaa ihan vaikka saman tien (hinthint, Mr. Broadway!). Harmi vaan että näiden ihanien punatiilisten kämppien hinnat alkavat sieltä jostain 7 miljoonasta dollarista. Päivän kierroksella mm. jututimme erästä omistajaa joka oli juuri myymässä asuntoaan (tai no, taloaan) - hinta kevyet 17 miljoonaa dollaria. Anyone interested??

Aika kuluu ihan käsittämätöntä tahtia: En tajua miten olen voinut olla täällä pian viikon! Alkaa taas iskeä New York -paniikki, ts. paniikki siitä miten vähän sitä taas ehtii nähdä. Apua!

X=Jazz

Shop until you drop!

Viikonloppu ohi, eli mies lähti aamulla Broadwaylle ansaitsemaan elantoaan, parivaljakko A&S:n päivän urakkana taas oli suorittaa Sohon putiikit - mielellään kuitenkin joutumatta lopullisesti vararikkoon. No, suoritettua ainakin tuli ihan riittävästi, mikäli jalkojen pakotuksesta voi mitään päätellä. Suhasimme siis tuntitolkulla pää kolmantena jalkana Broadwayn ja West Broadwayn välisiä katuja, ja täytyy myöntää ettei kotiin ihan tyhjin käsin tultu. Mielettömät alennusmyynnit!

Jalat vastustivat päivän urakkaa sen verran kiivaasti, että suuntasimme seuraavaksi tukemaan aasialaisten suurta bisnestä täällä Nykissä - jalkahoitoon. Ihanaa!

Illalla ohjelmassa oli jazzia: The Vanguard Jazz Orchestran keikka Village Vanguard -klubilla. Kyseessä on kuulemma New Yorkin ensimmäinen ja parhaana pidetty big band joka on ollut kasassa jo yli 30 vuotta - ja kyseinen klubihan on myös varsin legendaarinen. Oli kyllä ihan mahtava meininki: tupa täynnä ja todellakin loistava orkesteri joka soitti kunnon "vanhaa" jazzia. Ihan parhautta!

Jos sitten vielä vähän mansikoita, vaahtokarkkeja ja Sinatraa ennen nukkumaanmenoa :)

X=Gospel

Maassa maan tavalla, eli sunnuntaina jumalanpalvelukseen!

No ei sentään ihan mihin tahansa, vaan Abyssinian Baptist Churchiin Harlemiin, jossa meno on vähän toista luokkaa kuin meillä Suomessa. Kyseinen kirkko on käsittääkseni juuri se oikea osoite mikäli gospelkuorot kiinnostavat, ja lähinnä musiikin perässähän mekin paikalle saavuimme...tosin pelkkä saapuminen ei ihan riitä, vaan jonoon saa tulla todella hyvissä ajoin mikäli mielii päästä sisään. Me seisoimme jonossa tänään kolme tuntia. Kyllä. Ja voin kertoa että ei tullut kylmä! Mutta ei se mitään: Paikallisen kirkkokansan seuraaminen oli varsin viihdyttävää puuhaa, sunnuntain messu kun on seurakuntalaisille viikon kohokohta jota varten pukeudutaan ihan viimeisen päälle hyvin. Näyttävää!

Itse messu oli juuri sitä mitä odotimmekin: kuoro oli todella hyvä (uskomattomia soundeja!) ja meno välillä varsin villiä, pastori saarnasi kiihkeästi ja jumalan sanan lisäksi myös aika paljon politiikkaa (lähinnä rotukysymyksiin liittyen), tiivis yhteisöllisyys oli ihan käsinkosketeltavaa. Vaikuttavaa!

2,5 tunnin messun jälkeen lähdimme sulamistakin uhmaten vaeltelemaan Harlemissa (ihan järkyttävän kuuma!) ja päädyimme lopulta brunssille legendaariseen soul food -ravintolaan nimeltä Sylvia's. Aivan mahtava paikka joka todella kruunasi Harlem-kokemuksen! Ruokalistaa hallitsevat luonnollisesti todella kevyet vaihtoehdot, joista itse päädyin southern style fried chickeniin, sivussa asiaankuuluva mac and cheese + candied yams. Whoa! Kaiken kruunasi loistava livemusa (gospelia tietty), jonka ansiosta koko paikka oli ihan liekeissä ja sysimustat mammat pyyhkivät kyyneleitään. Nämäkin laulajat olivat muuten aivan maailmantähtien luokkaa, ja talenttia tuntuu ylipäätään tästä kaupungista löytyvän vaikka muille jakaa - keskimäärin metroasemien katumuusikotkin päihittävät Suomen starat 6-0.

Että tällainen sunnuntai Harlemissa. Siistiä!!

X=Visitors

Kulttuuririennot kaupungissa korkattu!

Aamulla törmäsimme Union Squarella - kuinkas sattuikaan - erääseen taiteilija Maasaloon jonka kanssa starttasimme päivän läheisessä Coffee Shopissa. Ihan OK aamiaiskahvila, joskin päätelmiemme mukaan tarjoilijat ovat kaikki wannabe-kissakävelijöitä, ja palvelu siis asiaankuuluvan töykeää. Ihan kuin Ranskassa olisi ollut, eli totaalisen eri meininki kuin täkäläinen ylitsevuotava ystävällisyys!

Päivä oli taas todella kuuma, joten päätimme paeta hikoilua ilmastoituihin museoihin. Ensimmäisenä vuorossa oli Guggenheim, josta täytyy sanoa että talon arkkitehtuuri oli kyllä se paras osa, ei suinkaan museon sisältö. No olihan siellä pysyvissä osissa joitain Picassoja ja muuta kivaa, mutta vaihtuva näyttely oli ihan sitä ah-niin-antoisaa verta ja suolenpätkiä -osastoa. Anteeksi vaan, mutta en tajua miksi esim. videoteos jossa kuvataan seinää ja tyyppi kertoo lapsuudentraumoistaan (isä tappoi äidin, jne.) on Guggenheimin arvoista taidetta, mutta ehkä olen sitten jotenkin taiteellisesti rajoittunut.
Toinen kohteemme Museum Mile:lla oli The Frick Collection. Hienoja teoksia ja melkoisen mahtipontinen paikka noin niinkuin yksityishenkilön asunnoksi.

Alkuillan etkoilimme kotona ja inspiroiduimme kotitaiteesta, ja saimme myös ensimmäisen virallisen vierailijan kun Ms. Smolander muutti kamansa hotellista meille. Illallinen syötiin Villagen italialaisessa ravintolassa nimeltä Palma. Tosi tunnelmallinen paikka, erityisesti puutarha, ja ruokakin oli erittäin hyvää. Suosittelen!

X=Baseball

Let's go Yankees!!

Päivä meni vähän koomailun puolelle, mitä nyt pikkuisen ehdin tutustua kotikulmiin, tai lähinnä Washington Square Parkin musiikki- ja luontotarjontaan. Löytyy sieltä puistosta ainakin minimyyriä, puluja ja oravia (eläviä, ei täytettyjä) - ja joitakin hulluja jotka 35 asteen helteessäkin vetävät lenkkiä kun itselle pelkkä kirjan selailu Starbucksin frappuccino kädessä oli aivan riittävän rankkaa. Osoitteemme on siis 25, 5th Avenue, eli Villagessa ollaan ja ihan yllämainitun puiston sekä NYU:n naapurissa, mikä on erityisesti työskentelevälle osapuolelle ihan kiva ratkaisu. Asunto on oikein mukava, joskin muistuttaa hieman taidegalleriaa :)

Illalla lähdettiin sitten elämysmatkalle Bronxiin! Juu tiedän kyllä olevani hyvin kaukana penkkiurheilijasta, mutta yksi baseball-matsi täällä oli kuitenkin nähtävä. Ja kyllä muuten kannatti kaikki se tuskailu hikisessä, täyteenahdetussa metrossa: Tunnelma Yankees Stadiumilla oli ihan katossa, varsinkin kun peli Tampa Bay Raysia vastaan oli yhtä draamaa loppuun asti, kotijoukkueen kuitenkin voittaessa viime metreillä luvuin 5-4. Siellä me siis kiljuimme lähes 4 tuntia kotijoukkueen puolesta n. 47 000 muun hodareita ja popcornia kaksin käsin vetävän fanittajan keskellä, välillä Ameriikan lippua juhlallisesti kunnioittaen. Kaikenlaista!

X=New areas

Jetlag-potilas anoo armoa!!

Ei tänne vissiin lepäämään ole tultu - omg mikä päivä. Aamu alkoi asiaankuuluvasti periamerikkalaisella aamiaisella Big Daddy's Dinerissa Park Avenuella. Ihan helmi paikka mikäli 50's-tyylinen diner yhtään kolahtaa! Vatsat pullollaan pancakeseja, smoothieta ja kahvia seurueemme lähti seuraaavaksi laajentamaan NYC-kuvaansa Brooklynin puolelle. Oli muuten allekirjoittaneella ensimmäinen kerta Manhattanin ulkopuolella (mikäli New Jerseyn outleteja ei lasketa), ja täytyy myöntää että maailma joen toisella puolella oli tosiaan hiukka erilainen.

Williamsburg oli kuin leppoisa pikkukaupunki, ja ehdottomasti siis kiva paikka. Vintage-shoppailua, Brooklyn Brewery -tuoppeja, karun kaunista kaupunkikuvaa ja mageita graffitteja,....ja todella kuuma. Pakko myöntää että tämä lähes aivokuollut jetlag-potilas kulutti kuumaa asfalttia suurelta osin totaalisen lammasmatkailijana (bää!), mutta olihan tuo vaeltelu kuitenkin varsin avartava kokemus - vaikka opaskirjan ehdottamat täytetyt oravat (vintagea...joo-o) jäivätkin löytymättä.

Williamsburgista nappasimme metron Brooklyn Heightsin ja Dumbon alueille, ohittaen matkalla (hengitystä pidättäen) myös pahamaineisen Bedford Stuyvesantin alueen. No, ei paljon näkynyt gangstereita, ja hengissä ollaan edelleen ;) Brooklyn Bridgen eteläpuolelta löytyy muuten hieno promenade josta näköalat Manhattanille ovat aivan mahtavat!!

Illalla suuntasimme Meatpacking Districtille, mm. dinnerille Son Cubano -nimiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan OK, mutta ei mitään erityisen mahtavaa, paikan live-bändi sen sijaan oikein hauska. Illan kohokohta taisi kuitenkin olla se että meiltä kaikilta kysyttiin paperit - ja vieläpä kahdessa eri paikassa! Siis mitäh?! Kiitos vaan teille paikalliset portsarit, tuli kyllä ihan uskomattoman nuorekas olo!!

X=Arrival

I'm here!!!

Kuningassuunnitelmamme realisoituu vihdoin, ja edessä siintää kerrankin (ehkä) riittävä määrä päiviä the kaupungissa. Asian kunniaksi päätin perustaa 25 päivän blogin - muuten täällä varmasti tulisi kotirouvalla aika pitkäksi...ööö...NOT.

Finnair hoiti hommansa mallikkaasti tänään ja matka meni kaikin puolin nappiin. Lentomatkailu vaan jaksaa hämmentää: Miten sitä voi aamulla olla rauhassa kotona tiskailemassa ja samana iltapäivänä täällä suurkaupungin sykkeessä? Huhhuh. Ilmapiiri vaihtui siis lennosta, mutta ilmastonmuutosta ei tällä kertaa ollut: New York on myös k-u-u-m-a, vaikkakin lämpötilaltaan Suomi taitaa vetää tällä hetkellä jopa pidemmän korren - onneksi.

Kaupunki toivotti väsyneen matkailijan tervetulleeksi varsin näyttävin menoin: Järjestettynä oli oikein Filharmonikkojen piknikkonsertti Central Parkissa. Orkesteri soitti mm. Prokofjevin Romeon ja Julian (allekirjoittaneen suosikkibiisejä), mikä muuten sopi käsittämättömän hyvin keskelle lämmintä ja pimeää suurkaupunkia, pilvenpiirtäjien tuikkiessa taustalla. Ja illan päätteeksi oli vielä järjestetty ilotulitus. Ohhoh!

Kiitos NYC kaikin puolin lämpimästä vastaanotosta!