X=Farewell

Ok, tämä on ehkä klisee, mutta miten oikeasti voi aika mennä näin nopeasti?! Etukäteen jotenkin kuvittelin että täällä jäisi runsaasti aikaa ihan vaan hengailuun, ts. ajattelin viettäväni iltapäiviä Washingson Square Parkin nurtsilla lueskellen, mutta tilanne on tämä: en ole kertaakaan, siis KERTAAKAAN ehtinyt sinne! No, siis penkkejä olen kyllä kuluttanut hieman, mutta en nurtsia :) Toisaalta on kyllä sitten tullut nähtyä kaupunkia ihan olan takaa, vaikka jää tänne edelleen monta juttua tekemättäkin....mikä on kai hyvä vaan - onpa syytä taas palata!

Tänään kävimme vielä aamiaisella Home Restaurant -nimisessä paikassa Cornelia Streetilla (Villagessa). Tämä oli kovasti suositeltu paikka ruokakierroksella, mutta brunssi ei kyllä ollut kovin mahtava, sitä en ainakaan siis voi suositella. Valikoima aika onneton ja tuloskin keskimääräistä huonompi. Otimme kyllä myöhemmin vahinkoa takaisin University Placen Grey Dog's Coffee:ssa, missä valikoima ja annokset ovat ihan toista luokkaa. Tosin kovin rauhalliseksi ei paikkaa voi kutsua - ilmeisesti kahvila on NYU:n opiskelijoiden suuressa suosiossa. Kiva silti.

Seuraavaksi sitten kohti lentokenttää. Toisaalta harmittaa että pitää lähteä, mutta samalla on kyllä jo ikävä joitakin asioita "oikeasta elämästä" - ystäviä, musiikkia, ruisleipää (ihan totta!),...

Että ei muuta kuin kiitos kaikille lukijoille (mikäli teitä nyt oli, who knows), Broadway-miehelle ja tietenkin erityisen syvä kumarrus Suomen Akatemialle :)

Tsau!

X=Mozart

Tänään harrastettiin vihdoin vähän klassisempaakin kulttuuria, ja olipa balsamia!

Aamulla huivattiin NYC-tyylinen aamiainen Jack's Stir Brew -kahvilassa, josta erään lähteen mukaan saa kaupungin parasta kahvia. Siis oikeasti, näille amerikkalaisille voittajana oleminen on kyllä jotenkin erityisen (/omituisen) tärkeää! No mutta hyvä kahvi oli, ja bagel kanssa. Kahvilasta toinen meistä ryntäsi töihin, toinen taas spa-aamupäivää viettämään. Arvatkaa kumpi oli kumpi?! ;)

Lounastoiveena oli jotain thai/vietnamilaista ruokaa ilmastoidussa ravintolassa joka olisi matkan varrella Union Squaren metroasemalle (eli ehkä n. 500m matkalla). Arvatkaa löytyikö? No todellakin löytyi! Samalla matkalla olisivat kyllä olleet about kaikki muutkin maailman keittiöt edustettuina. Aika helppoa seutua tämä :)

Varsinainen iltapäivän kohde oli Metropolitan Museum of Art - vihdoinkin! Museo on syönyt sisäänsä vähän kaikenlaista, joten piti priorisoida ankarasti (joskin esim. Louvreen verrattunahan tämä on vielä pieni museo). Me valitsimme tänään veistokset, Eurooppalaisen kuvataiteen, soittimet ja Amerikkalaiset interiorit. Eurooppalaisessa taiteessakin piti priorisoida, ja priorisoimme (luonnollisesti) 1800-luvun lopun/1900-luvun alun taidetta, erityisesti impressionismia (me loooove). En tiedä mistä johtuu, mutta MET on kyllä onnistunut haalimaan ihan käsittämättömän kokoelman esim. Monet'n teoksia, samoin loistavasti olivat edustettuina van Gogh, Manet, Gauguin, Renoir,...ja Picassolla oli nyt jopa ihan oma osastonsa, ilmeisesti kyllä vaihtuva näyttely. Wau. Museon katolla oli myös aika hauska teos joka oli tehty 5000 bambusta - ja maisemat Central Parkiin hienot!

METissä olisi voinut viettää vielä tunnin jos toisenkin lisää, mutta meidän piti jo kiiruhtaa Central Parkin läpi kohti Lincoln Centeriä ja Avery Fisher Hallia. Sali on New Yorkin Filharmonikkojen "kotisali", mutta koska orkesteri on nyt kesätauolla (kuten myös mm. oopperat, Carnegie Hall, jnejne....mistä onkin johtunut tämä klassisen musiikin puutostila...grr!), piti tyytyä Mostly Mozart -festivaaliin. No mutta, jos nyt ei Filharmonikkoja kuultukaan (paitsi siellä puistokonsertissa) niin todella hyvä konsertti heidän salissaan kuitenkin! Mostly Mozart Festival Orchestra soitti oikeasti tosi hyvin, ja nyt olisi ihan kiva tietää keitä ne soittajat oikein ovat. Illan kapuna oli nuori ranskalaistähti Lionel Bringuier ja pianosolistina toinen nuori tähti, David Fray, ohjelmassa Così fan tutten alkusoitto, Pianokonsertto nro 22 Es-duuri ja Sinfonia nro 38, "Praha". Ja oli todellakin muuten hyvä pianisti, joskin käytökseltään välillä niin outo että häiritsi jo keskittymistä musiikkiin (voisi allekirjoittaneen mielestä vähän treenata lavakäyttäytymistä...). Mutta että jee! Kiva idea oli myös konserttia edeltänyt pre-concert recital, jossa pianisti nimeltä Jenny Lin soitti Bachin ja Shostakovichin preludeita ja fuugia. Ohjelman mukaan kovakin stara, mutta minä en kyllä tykännyt - liian aasialaista, ainakin Bachit.

Kotimatkalla kipaistiin vielä dinnerillä 7th Avenuen Sushi Sambassa. Oli tosi hyvää ja jännää (nimim. pinkit maki- aka samba-rullat), ja meno todella vauhdikasta. Jälkkärit taas nappasimme läheisestä Milk and Cookies -leipomosta ja mussutimme niitä sitten hiljaisella penkillä punatiilisten talojen keskellä, pimeässä ja lämpimässä Villagessa. Ihan vähän vaan (NOT) alkoi harmittaa että tämä oli sitten viimeinen ilta täällä. NYYH! Miten tämän tunnelman saisi exportattua Saunalahteen??

X=Sinatra

Jos New York olisi artisti, kuka hän olisi?

No minulle vastaus on ainakin ihan vesiselvä: New York = Frank Sinatra! Hittibiisi New York, New York vaikuttanee ehkä asiaan, mutta lisäksi meillä on asunnossamme satelliittiradio jossa on Sinatra-kanava, ja se on nyt ollut päällä viimeiset hieman yli 3 viikkoa about koko ajan. Huomaan kuitenkin että emme selvästikään ole musamakumme kanssa yksin: Täällä tulee Sinatraa todella monesta tuutista! Esim. kun Yankeesit voittivat pelinsä Tampa Bayta vastaan, alkoi stadionilla samantien soida Sinatran New York, New York repeatilla, ja biisiä ehdittiin kuulla valehtelematta vähintään 10 kertaa ennen kuin stadionilta päästiin ulos. Ja todella monessa ravintolassakin soi juuri Sinatra. Ihan kiva, ainakin jos sattuu fanittamaan kyseistä herraa!

Tämänpäiväinen lounasravintolamme sattui olemaan juuri "Sinatra-ravintola". Mutta on ravintolalla muitakin meriittejä: kyseessä on (ainakin oman väitteensä mukaan) maan ensimmäinen pizzeria, joidenkin väitteiden mukaan myös paras (näitähän riittää). Paikka on Lombardi's Pizza Nolitassa - pitihän sinne nyt vielä mennä jotta saatiin suuri pizzatestimme kunnialla päätökseen. Ja moni muukin jälleen näytti uskovan väittämät, sillä jonoa oli jopa lounasaikaan. Raatimme mielipide: hyvää oli, mutta jälleen aikalailla perussettiä. Pohja oli parempi (ohuempi ja rapeampi) kuin John's Pizzeriassa, mutta ei pärjännyt kuitenkaan Ottolle tai Joe's Pizzalle. Ja täytteiden suhteen oli ihan perusmeininki. Eli (tadaa!): Palkintopalleille suuressa pizzatestissä pääsivät seuraavat:

1. Fornino

2. Otto

3. Joe's Pizza

Illalla meillä oli taas ohjelmassa musikaali, tällä kertaa Chicago! Lippujen jonotus aamupäivällä oli muuten tällä kertaa aika infernaalinen kokemus: Menin paikalle normiaikaan 10.10 mutta jono oli jonkin verran lyhyempi kuin yleensä ja "jouduin" niin keulille että jonotuspaikka oli suoraan auringonpaahteessa. Ja tänään oli kevyet 35 astetta lämmintä ja hillitön ilmankosteus... Että tuli vähän kuuma siinä 50 min jonotuksen aikana (lue: voi sitä hiljaisen kiroilun määrää)! Vinkkivitonen kuitenkin kaikille alennuslippuja haluaville: Times Squaren pisteeseen ei todellakaan kannata mennä, sillä South Seaportin piste aukeaa aikaisemmin (klo 11, TS vasta klo 15) ja siellä on huomattavasti vähemmän jonoa. Paikalle kannattaa kokemuksen mukaan saapua juurikin siinä klo 10.10-10.20, sillä tämän jälkeen jono kasvaa pitkäksi todella nopeasti.

No mutta illan show oli kuitenkin vallan mainio! Vähän erilainen musikaali, mutta tosi hauska, loistava bändi, mahtavia tanssijoita ja hyviä laulajiakin. Erityisesti eräs miesääni hämmästyttää vieläkin, meni nimittäin allekirjoittaneella ihan täydestä että tyyppi olisi sopraano, kunnes asia lopussa paljastui - sorry vaan spoileri jos joku on juuri menossa katsomaan ;) Miten muka falsetilla voi noin laulaa?!? No, enpä kyllä väitä toisaalta olevani mikään falsettilaulun asiantuntija :)

Shown jälkeen vielä noudettiin dinnerit kaupungin parhaasta (luonnollisesti...!) falafel-kioskista MacDougal Streetilta, nimeltään paikka on Mamoun's. Joo-o, oikein hyvää oli ja Washington Square Park falafel-miljöönä oikein toimiva myöskin :)

X=Bicycling

Absolutely fabulous! Ihan helmi päivä!

Broadway-työläinen otti tänään ystävällisesti päivän vapaata jotta voisimme vähän enemmän yhdessäkin katsella kaupunkia, ja aivan loistava tapa siihen löytyikin: 33 asteen lämmöstä ja reippaasta ilmankosteudesta välittämättä kipaisimme aamulla Hudson-joen rantaan ja vuokrasimme pyörät. Jee!

Ja enpä muuten tiennyt että NYC on näinkin pyöräilijäystävällinen kaupunki! Koko Hudson-joen ranta on yhtä pitkää puistoa jossa menee täydellinen pyörätie, ja sitä sitten lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja Central Parkia. Poikittaissuunta ei ole ihan yhtä hyvin järjestetty, joten jouduimme Upper West Sidella sukkuloimaan autojen seassa, mutta onneksi oli kypärät ;) Seuraavaksi vedimme Central Parkin ympäri, ja pakko todeta että ihan mieletön keidas se kyllä on: Matkan varrella näkyi tosi rauhallisia paikkoja joissa ei todellakaan uskoisi olevansa keskellä suurkaupunkia. Central Parkin jälkeen alkoikin jännittävä pätkä, nimittän ajoimme (pienen hot dog -tankkauksen jälkeen) Columbus Circleltä Broadwayta pitkin etelään, ohittaen matkalla mm. Times Squaren! Mieletön fiilis pyöräillä keskellä kaikkea sitä vilskettä ja välkettä - wau!! Vähän Times Squaren jälkeen ajoimme taas rantaan, tällä kertaa East Riverin puolelle ja huristelimme sitä puolta siltojen ali aina Battery Parkiin asti. Siellä teimme pienen jätskitankkauksen Vapaudenpatsasta katsellen ja lopuksi jatkoimme vielä länsipuolta takaisin vuokraamolle.

Tuli siis kierrettyä koko Harlemin eteläpuolinen Manhattan! Aikaa meni pysähdyksineen reilut 4 tuntia, ja voin kertoa että tunnelma oli melko lämmin, ts. omg sitä hikoilun määrää... Mutta aivan mahtava tapa nähdä kaupunkia, ei voi kuin suositella! Sen verran mehut lähtivät että loppuiltapäivä maattiin lahnoina ilmastoidussa asunnossa, ja vasta illalla jaksettiin taas aktivoitua ja lähteä seikkailemaan, tällä kertaa Chinatowniin.

No Chinatown sitten, sehän on ihan kuin Kiinaan olisi pudonnut: turistikrääsää ja piraattituotteita, hassuja kauppoja, kiinalaisia ravintoloita,.... Hieman kiertelimme ympäriinsä ja menimme sitten syömään matkaoppaamme mukaan alueen suosituimpaan ravintolaan nimeltä Joe's Shanghai, joka on kuuluisa keitolla täytetyistä dim sumeistaan. Paikka oli kyllä myös ihan Kiinasta, sen verran käsittämätön härdelli oli päällä ja tarjoilu mahtavan töykeää. Itse dim sumit olivat ihan hyviä, ei nyt mitään aivan unohtumatonta kuitenkaan.

Kotimatkalla oli pakko vielä kokeilla kiinalaisten herkkua nimeltä bubble tea. Emme ihan päässeet jyvälle mikä homman nimi on, mutta kyseessä on siis kylmä maitotee jossa on mukana jotain hassuja palleroita...ja lopputulos ainakin meidän mielestämme aivan kamalan makuista. No, löysimme kadulta jonkun uhrauspaikan jossa oli ruokaa ja kynttilöitä, ja päätimme lahjoittaa bubble teemme sinne. Mikäli kyseiset jumalat ovat kiinalaisia, luulisi että maistuu.

Kotiin kävelimme Little Italyn kautta, joka on nykyään enää yksi pieni kadunpätkä China Townin kupeessa. Meininki vaikutti myös melko italialaiselta - tai siis lähinnä joltain italialaiselta turistihelvetiltä.

Interesting, interesting!

X=Our neighborhood

Melko mitäänsanomaton päivä, tosin oikein mukava :)

Päivällä ohjelmassa oli lähinnä kuljeskelua omilla hoodeilla West Villagessa ja Meatpacking Districtillä. Tässä alkaa tuntea Villagen kadut jo aika hyvin, sen verran usein niitä on viimeaikoina tullut tallattua. Alankohan siis pian täyttää yhden "aidon newyorkerin" vaatimuksista, sen että osaa kulkea West Villagen mutkikkailla kaduilla ilman karttaa?? Tämä on nimittäin ainoa paikka Manhattanilla jossa kadut oikeasti menevät ihan solmuun, muualla kulkeminen on todella suoraviivaista.

Vieraamme lähti iltapäivällä kohti kotia, mutta sitä ennen ehdimme vielä käydä lounaalla ravintolassa nimeltä The Spotted Pig, Greenwhich Streetin ja 11 St kulmassa. Aikamoista sikakitchiä, ja tunnelma oli lähinnä kuin jossain Englannin maaseudun pubissa. Ruoka oli hyvää, mutta emme nyt ihan tämän lounaan perusteella kuitenkaan ymmärtäneet miksi paikka on niin supersuosittu. Ja vieraan piti ottaa vielä kakkoslounas 7th Avenuen Sushi Sambassa, sillä gastropubin salaatti oli varsin...kevyt. Sushi Samban tarjonta taas vaikutti todella hauskalta - sushia brasilialaisittain. Tämän päivän annoksessa oli esim. rapumakeja joissa levän korvasi pinkki soijapaperi. Näytti aika ufolta! Pitänee itsekin joskus mennä kokeilemaan.

Iltapäivällä tuli hengattua myös naapurustossa, mutta toisella puolella, eli Broadwaylla ja Union Squarella. Illalla suuntana oli taas läntinen Village ja Bleeker Street, jossa suuri pizzatestimme sai jatkoa - kohteena nyt John's Pizzeria, joka väittää itseään kaupungin parhaaksi pizzeriaksi. Näköjään moni muukin on sitä mieltä, tai ainakin uskoo jutun, sillä ravintolaan oli ihan kivasti jonoa. Raatimme tuomio: Ihan peruspizzaa! Siis olihan se nyt ihan hyvää, mutta ei todellakaan mielestämme mitään erityistä. Tyyli oli myös kovin perinteinen, eli pizzat ovat kaikki tomaattikastikepohjaisia ja juustoisia, toisin kuin näissä "artesaanipizzerioissa" (esim. Otto ja Fornino). Pöh, ei kyllä nouse meidän listallamme kovin korkealle!

Kotimatkalla hengailimme vielä hetken Washington Square Parkissa, joka on kyllä niin paras puisto: aina elämää, kivan leppoisa tunnelma ja tuntuu että penkillä ihan hetkenkin istuessa koko maailma kävelee ohi, niin monennäköistä ihmistä mukaan mahtuu. Nytkin valitsemassamme kulmassa oli menossa mahtava yhteismusisointisessio, jossa mukana oli muutama rumpali ja monta kitaraa, kaikki lauloivat, ohikulkijat liittyivät mukaan laulamaan ja yhä uusia muusikoita liittyi mukaan soittamaan. Mahtava tunnelma!!

X=Hedonism

Enjoying life, because I'm worth it!

Loma = lupa hedonismiin, ja tänään tätä periaatetta toteutettiin ihan kiitettävästi, kuten aika monena muunakin päivänä täällä kaupungissa. Enkä edes aio tuntea asiasta huonoa omaatuntoa jälkeenpäin. Piste.

Päivän hengailukohde oli Lower East Side, joka oli allekirjoittaneelle ihan uutta seutua. Alkuun söimme oikein kivan aamiaisen kahvilassa nimeltä Brown. Pikkuinen, hyvin "lowereastsidemainen" paikka, kuulemma paikallisten yupstereiden suosiossa. Aamiaisen jälkeen vuorossa oli lähinnä haahuilua ympäri kaupunginosaa, vintage-kauppoja,...ja päivän kulttuuriannos Tenement Museumissa, jossa kivalla opastetulla kierroksella tutustuimme erään talon (ja samalla kaupunginosan) historiaan ja asukkaiden tarinoihin. Hyvä setti! Kotimatkalla vielä bongasimme lähikorttelista erään kiinalaisen hierontalaitoksen ja otimme ex-tempore hieronnat. Parhautta!

Illallinen oli myös aikalailla parhautta - olimme nimittäin onnistuneet saamaan pöydän ravintolasta nimeltä Babbo, joka on superkokki Mario Batalin the ravintola täällä (se Otto Pizzeria kyllä sattui myös olemaan saman hepun juttuja). Babbo sijaitsee ihan lähikorttelissa Washington Squaren laidalla, ja on yksi kaupungin suosituimmista ravintoloista, jonne prime time -aikoihin varaukset pitäisi tehdä pari kuukautta aikaisemmin. Mutta kuinkas sattuikaan, saimme reilu pari viikkoa sitten varattua off-primesta klo 17.45 -ajan :) No, ruokahan oli sitten todella, todella hyvää, varsinaisia elämyksiä makuhermoille! Nam. Ja annokset eivät todellakaan olleet mitään piperrystä (kuten suomalainen miehemme oletti), vaan amerikkalaiseen tyyliin reiluja settejä, eli melkoisessa ähkyssä ravintolasta ulos kierimme. Onneksi jäi lounas väliin!

Illalla hankimme sitten taas muutaman vuoden lisää ikää Comedy Cellarissa. Settiin sattui parit samat tyypit kuin pari viikkoa sitten, ja oli aika mielenkiintoista nähdä miten suuri osa jutuista oli täysin näyteltyjä ja miten paljon ne elivät. Lyhyesti: joillakin oli näemmä täysin näytelty setti (100% samat jutut ja jopa harjoitellut eleet), toisilla taas ehkä 50-50 samaa settiä ja uutta. Mutta onneksi suurin osa illan koomikoista oli täysin eri tyyppejä kuin viime kerralla. On se kyllä ihan helmi paikka - mahtavaa tarinaa!!

X=Markets

Lazy Sunday :)

Jotkut reippaat kävivät aamulenkillä, allekirjoittanut ei edes yrittänyt avata siinä vaiheessa silmiään. Eikös lomalla pidä priorisoida nukkumista?? Hitaan aamun kruunasi sunnuntaibrunssi Villagessa, ravintolassa nimeltä De Santos. Oikein sympaattinen paikka, mutta tarjoilijaparat vaikuttivat lähes kaikki olevan ensimmäistä päivää töissä ja mokailivat oikein urakalla. Mutta ei se mitään, ruoka oli lopulta kuitenkin hyvää ja tunnelma sunnuntaisen mainio.

"Kevyen" brunssin jälkeen olikin sitten syytä vähän kävellä, ja sitä tehtiin tänään vaihteeksi urakalla. Ensimmäinen kohde oli Hell's Kitchen Flea Market, jossa oli jos jonkinnäköistä kamaa tyrkyllä. Itse löysin muutaman aivan mainion vanhan printtimainoksen sekä "Everybody Loves Somebody" -nuotin 40-luvulta. Kiva paikka!

Hell's Kitchenistä kävelimme Chelseaan jossa paitsi haistelimme paikallisia sunnuntaifiiliksiä, myös tutustuimme Chelsea Market:in tarjontaan. Aivan ihana paikka!! Lähinnä kauppahallityylisesti erilaisia herkkupuoteja, mutta myös sisustusta ja joitakin kivoja vaatekauppoja. Ja kaikki tunnelmallisessa punatiilirakennuksessa - luonnollisesti. Chelsean jälkeen kävelimme vielä Meatpacking Districtillä ja sieltä sitten Villagen kautta kotiin. Pieni hetki X-asennossa tuli ihan tarpeeseen!

Kun nälkä taas ilmoitti itsestään, lähdimme kohti Williamsburgia jossa suuri pizzatestimme sai jatkoa, kohteena nyt se legendaarinen Fornino. Tulos: Raatimme on liikuttavan yksimielisesti sitä mieltä että Forninon mozzarella-pinaatti-pinjansiemen-tryffeliöljypizza on parasta pizzaa mitä kukaan meistä ikinä on syönyt. Aivan omaa luokkaansa! Hip-hip-hooray! Myös toinen jakamamme pizza oli erinomaista, mutta joidenkin mielestä esim. Otto pizzerian tuotos jopa saattoi päihittää sen superohuilla ja rapeilla pohjillaan. Forninon pohjat eivät olleet ihan yhtä rapsakoita, mutta tuon voittajapizzan täytteet olivat aivan täydelliset ja korvasivat pohjan pienet puutteet mennen tullen. No, testimme jatkuu vielä, mutta täytyy sanoa että olemme melko pessimistisiä sen suhteen että mitään parempaa ikinä tullaan löytämään. Fornino paikkanakin oli varsin sympaattinen - mm. yrtit kasvatetaan omassa puutarhassa siinä ravintolan takapihalla ja mozzarellakin tehdään itse. Ja se uuni oli aika hieno :)

Forninon jälkeen teimme vielä pienen iltakävelyn Williamsburgissa, ja näiden parin visiitin perusteella sanoisin että kyseiseen kaupunginosaan kannattaakin mennä nimenomaan illalla. Ihania baareja ja ravintoloita, ja tosi kiva tunnelma! Päivälläkin oli kivaa, mutta jotenkin paikka puhkesi nyt paremmin kukkaan.